Muistisairaudet
Sisältö
Muistisairaudella tarkoitetaan sairautta, joka heikentää muistia ja muita tiedonkäsittelyn osa-alueita. Muistisairaudet ovat eteneviä, ne rappeuttavat aivoja ja heikentävät toimintakykyä. Muistisairaudet ovat kansantauteja siinä missä sydän- ja verisuonisairaudetkin.
Muistitoimintojen ja muiden tiedonkäsittelytoimintojen heikentymisen taustalla saattaa olla etenevä muistisairaus, joista yleisin on Alzheimerin tauti. Muita eteneviä muistisairauksia ovat esimerkiksi aivoverenkiertosairauteen liittyvä muistisairaus, Lewyn kappale -tauti, Parkinsonin tautiin liittyvä muistisairaus ja otsaohimolohkorappeumat. Erityisesti vanhimmissa ikäryhmissä on tavallista, että muistisairaudessa on sekä Alzheimerin taudin että aivoverenkiertosairauden piirteitä.
Alzheimerin tauti
Alzheimerin tauti on yleisin muistisairaus. Se alkaa usein hiipien eikä ensioireita osata aina yhdistää muistisairauteen. Alzheimerin tautiin kuuluu olennaisesti uuden oppimisen ja lähimuistin heikentyminen, vanhat asiat sen sijaan muistetaan hyvin.
Ensioireita voivat olla esimerkiksi
- Väsymys, ahdistuneisuus, masentuneisuus ja ärtyneisyys
- Lievät tapahtumamuistin ja mieleen painamisen häiriöt, kuten
- samojen asioiden ja kysymysten toistaminen
- tuttujen tavaroiden lisääntynyt etsiminen
- sovittujen asioiden, tapahtuminen ja aikataulujen unohtuminen
- uusien ja vanhojen asioiden sekoittuminen
- Uuden oppimisen ja toiminnanohjauksen vaikeudet, kuten
- uusien laitteiden käytön oppimisvaikeudet
- totutuista rutiineista poikkeamisen hankaluudet
- asioiden organisointivaikeudet
Suurimmalla osalla sairastuneista henkilöistä on jossakin vaiheessa sairautta myös käyttäytymiseen liittyviä muutoksia. Alzheimerin tauti etenee yksilöllisesti oireet lisääntyvät ja voimistuvat, toimintakyky heikkenee ja avun tarve kasvaa.
Pääsääntöisesti Alzheimerin tauti ei ole perinnöllinen. Joitakin puhtaasti geneettisiä Alzheimerin taudin muotoja tunnetaan, mutta ne ovat erittäin harvinaisia.
Tyypillistä on muun muassa
- Selkeä lähimuistin heikentyminen
- Hahmottamisen ja suunnistamisen vaikeudet (eksyminen tutussakin ympäristössä, vaikeudet löytää esillä olevaa tavaraa)
- Toiminnanohjauksen heikkeneminen (vaikeus aloittaa toimintoja ja suorittaa monimutkaisia tehtäviä)
- Puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeudet
Diagnosointi ja hoito
Alzheimerin taudin muutokset alkavat aivoissa jopa kaksikymmentä vuotta ennen oireita. Oireet alkavat usein vähitellen ja hoidon piiriin hakeudutaan edelleen usein vasta, kun muistihäiriöitä tai muita oireita on ollut melko pitkään. Diagnoosi tehdään useimmiten muistipoliklinikalla oirekuvan selvittelyjen, kognitiivisen arvion, laboratoriotutkimusten ja pään kuvantamisen jälkeen.
Alzheimerin taudin oireita hoidetaan lääkkeillä, jotka lisäävät keskittymiskykyä, kohentavat toimintakykyä ja vähentävät psyykkistä oireilua. Ne eivät paranna sairautta, mutta hidastavat sen etenemistä. Tavoitteena on elää normaalia elämää mahdollisimman pitkään. Mielekkäät virikkeet, kuten ihmisten tapaaminen, kulttuuritilaisuudet ja fyysisen kunnon ylläpito liikunnalla ovat tärkeä osa hoitoa toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
Verisuoniperäinen muistisairaus
Verisuoniperäinen muistisairaus on yleistermi monille tiloille. Sairauden alku voi olla nopea (suurten suonten tauti) tai alkaa hiljalleen vaihtelevin oirein (pienten suonten tauti). Sairaus etenee usein portaittain. Oireet ja eteneminen riippuvat paljolti siitä, missä kohtaa aivoja vaurio on tapahtunut. Lähimuisti säilyy Alzheimerin tautiin verrattuna pidempään. Verisuoniperäiset muistisairaudet eivät ole perinnöllisiä, mutta niiden riskitekijöihin, kuten diabetekseen ja verenpainetautiin liittyy sukurasitetta.
Oireita ovat muun muassa
- Fyysinen hitaus ja tasapainovaikeudet
- Muistin heikentyminen ja tiedonkäsittelyn hitaus, etenkin uuden oppiminen vaikeutuu
- Vireystilan muutokset
- Puhevaikeudet
- Masennus ja persoonallisuuden muutokset
- Toiminnanohjauksen heikentyminen
- vaikeus aloittaa tehtäviä suunnitelmista huolimatta
- vaikeus suorittaa loppuun monimutkaisempia tehtäviä
- vaikeus käyttää tavallisia välineitä, kuten kahvinkeitintä
- Hahmotusvaikeudet
- vaikeus löytää esillä olevia tavaroita
- vaikeus suunnistaa tutussa ympäristössä ja hahmottaa etäisyyksiä
- vaikeus pukeutua
Erityisesti kaikkein ikääntyneimpien kohdalla eri muisti- ja aivosairaudet sekoittuvat. Mukana voi olla sekä Alzheimerin taudin muutoksia että aivoverenkiertohäiriöitä, mikä saattaa tehdä oirekuvista hyvin monentyyppisiä.
Diagnosointi ja hoito
Tyyppioireiden lisäksi verisuoniperäisen muistisairauden diagnoosia varmistaa aivojen tietokone- tai magneettitutkimus. Verisuoniperäiseen muistisairauteen ei ole olemassa lääkehoitoa. Jotkut voivat hyötyä Alzheimeriin tautiin kehitetyistä muistisairauslääkkeistä, sillä niiden avulla voidaan esimerkiksi tehostaa tiedonkäsittelykykyä sekä helpottaa psyykkisiä oireita. Pääasiassa hoito keskittyy aivoverenkiertosairauden uusiutumisen ehkäisyyn, riskitekijöiden hoitoon ja elämäntapaohjaukseen, Tärkeää on tupakoinnin lopettaminen, maltillinen alkoholin käyttö, kohonneen verenpaineen ja kolesterolin sekä diabeteksen hyvä hoito. Muina hoitomuotoina käytetään kuntoutusta, esimerkiksi fysioterapiaa ja puheterapiaa.
Lewyn kappale -tauti
Lewyn kappale -tauti on Alzheimerin jälkeen toiseksi yleisin rappeuttava aivosairaus. Tauti on hieman yleisempi miehillä kuin naisilla ja se alkaa tyypillisesti yli 65-vuotiaana. Taudin syntymissyytä ei tiedetä.
Lewyn kappale -tauti on saanut nimensä taudissa havaittavien hermosolun sisäisten kertymien, Lewyn kappaleiden mukaan. Näitä Lewyn kappaleita on runsaasti aivokuorella. Lewyn kappale -tauti muistuttaa oireiltaan jossain määrin Parkinsonin tautia, ja sillä on myös monia Alzheimerin taudissa havaittavia piirteitä. Lewyn kappale -taudissa muisti on alkuvaiheessa hyvin säilynyt ja muistiongelmat kehittyvät vasta taudin edetessä. Tyypillisesti tauti etenee hitaasti.
Lewyn kappaleen oireita ovat:
- tarkkaavaisuuden ja keskittymiskyvyn heikkeneminen ja vaihtelu
- älyllisen toimintakyvyn heikentyminen
- vireystilan vaihtelu päivittäin ja jopa tunneittain
- toistuvat yksityiskohtaiset näköharhat (esimerkiksi eläimiä tai ihmisiä
- liikkeiden jähmeys, hitaus ja kävelyvaikeudet
- yölliset käytösoireet
- hahmotusvaikeudet
- lyhyet tajunnanmenetyskohtaukset
Diagnosointi ja hoito
Lewyn kappale -taudissa diagnoosi perustuu pitkälti taudinkuvaan eikä taudille ole olemassa tyypillisiä verikoe- tai kuvantamislöydöksiä.
Lewyn kappale- tautiin ei ole olemassa ehkäisevää, parantavaa tai pysäyttävää hoitoa. Psyykelääkkeitä voidaan käyttää apuna esimerkiksi sekavuuteen ja käytösoireisiin. Lewyn kappale- tautia sairastavat ovat poikkeuksellisen herkkiä tietyille psyykelääkkeille ja ne voivat aiheuttaa jo pieninä annoksina sivuoireita kuten kävelykyvyn heikkenemistä. Taudin varhaisessa vaiheessa aloitettu fysioterapia auttaa taudin aiheuttamiin kävely- ja tasapaino-ongelmiin ja auttaa säilyttämään liikuntakyvyn mahdollisimman pitkään.
Otsa-ohimolohkorappeumat
Otsalohkodementia on yleisempi miehillä ja se alkaa yleensä 45-65 vuoden iässä. Otsalohkodementia käsittää noin puolet otsaohimolohkorappeumista. Noin kolmanneksella on positiivinen sukuhistoria. Sairauden alku on hiipivä ja se etenee vähitellen. Muisti toimii sairauden alkuvaiheessa verrattain hyvin.
Oireet
- käyttäytymisen ja persoonallisuuden muutokset (estottomuus, tahdittomuus, arvostelukyvyttömyys, apatia)
- toiminnanohjauksen heikentyminen
- sosiaalisten taitojen varhainen heikentyminen sekä sympatia- ja empatiakyvyn heikentyminen
- stereotyyppinen toistava käyttäytyminen
- päättely- ja ongelmanratkaisukyvyn heikkeneminen
- puheen tuoton vaikeutuminen
- sairaudentunnon heikentyminen
Diagnosointi ja hoito
Otsalohkodementia diagnosoidaan tyypillisesti aivojen magneettikuvan ja oireiden perusteella. Laboratoriokokeissa ei ole tyypillisiä muutoksia. Sairauteen ei ole hidastavaa tai parantavaa hoitoa.
Primaariset etenevät afasiat
Primaariset etenevät afasiat alkavat logopenistä afasiaa lukuun ottamatta yleensä nuorehkolla iällä (50–70 vuoden iässä). Keskeisiä piirteitä ovat hiipivä alku ja hidas eteneminen. Sairauden alkaessa ja oireiden edetessä kielelliset vaikeudet ovat keskeisiä. Sairauteen ei tyypillisesti kuulu persoonallisuuden ja käyttäytymisen muutokset eikä tapahtumamuistin vaikeudet. Etenevän sujumattoman afasian tyypillisiä piirteitä on työläs puheentuotto, kielioppivirheet, yksinkertainen lauserakenne ja lyhyet lauseet. Semanttisessa dementiassa puhe etenee sujuvasti, mutta siinä ei ole sisältöä. Sisällön ymmärtäminen katoaa ja visuaalisessa havainnoinnissa on vaikeuksia. Logopenisessä etenevässä afasiassa tyypillisiä oireita ovat muun muassa vaikeudet puheessa, nimeämisessä ja lauseiden toistamisessa.
Harvinaiset muistisairaudet
Edellisissä kappaleissa mainittujen muistisairauksien lisäksi on olemassa joitakin harvinaisia muistisairauksia. Näitä ovat esimerkiksi Parkinsonin taudin muistisairaus, Huntingtonin tauti ja CADASIL-tauti, joista lisätietoa:
Parkinsonin taudin muistisairaus: ohje potilaille ja läheisille
Huntingtonin tauti Tietoa Huntington-perheille ja hoitohenkilökunnalle
CADASIL-tauti Tietoa ja kokemuksia
Muistisairaus työiässä
Etenevä muistisairaus saattaa puhjeta myös alle 65-vuotiaana. Suomessa on 7000 - 10 000 työikäisenä muistisairauteen sairastunutta henkilöä. Ensimmäiset sairauden oireet saattavat tulla esiin, kun työelämässä ilmenee stressiä aiheuttavia haasteita tai kiirettä, jolloin oireet voivat sekoittua työuupumuksen oireisiin. Työikäisten muistisairauksissa muisti ei aina oireile ensimmäisenä, vaan ensioireena voi olla esimerkiksi persoonallisuuden tai käyttäytymisen muuttumista. Alle 65-vuotiaanakin tavallisin muistisairaus on Alzheimerin tauti, jota on noin 35%:lla sairastuneista, noin 20%:lla syynä on otsaohimolohkon rappeumasairaus ja noin 20%:lla syyt ovat verenkiertoperäisiä. Loput 25% on muita, kuten esimerkiksi alkoholista johtuvia muistisairauksia. Harvinaiset muistisairaudet, kuten Huntingtonin tauti ja CADACIL, esiintyvät työikäisillä yleisemmin kuin iäkkäillä.
Sairastuminen muistisairauteen työikäisenä aiheuttaa erilaisia haasteita kuin ikääntyneenä. Usein sairaus aiheuttaa ennenaikaisen eläkkeelle siirtymisen lisäksi muutoksia parisuhteeseen sekä alaikäisten lasten tuen tarvetta.
