Hymisemisen jalo taito

Hyminä. Positiivinen mumina, josta tiedät, että vastapuoli kuuntelee sinua ja ottaa vastaan viestisi hyväksyen.

Kun äitini kuudetta kertaa kertoi saman tarinan naapurin miehestä, joka vei roskat toisen taloyhtiön roskikseen, hymisin kuudetta kertaa. Aikaisemmin olisin sanonut, että naapurin ukosta on kuultu nyt jo niin monta kertaa, että kiitos riittää! Äitini olisi loukkaantunut tästä hiljaiseen suomalaiseen tapaan. Hän olisi luonut katseen alas, tiputtanut aavistuksen olkapäitään ja todennut: mitäpä minun sanomisilla onkaan väliä, sietäisin kuolla pois. Ja minä olisin kantanut valtavaa syyllisyyttä, millainen kauhea tytär olenkaan!

Mutta sitten opin hymisemään. Hymisen niille asioille, joilla ei ole merkitystä ovatko ne oikein vai väärin, uusia tai vanhoja tai kerrottu jo monesti. Hymisen ja nyökyttelen. Äitini on onnellinen ja minä myös.

Joskus äitini kertoo öisestä hiipparista, joka käy varastamassa kukat kukkapenkistä. Silloin en hymise vaan kuuntelen ja kysyn. Ja katsomme kukkapenkkiä, jossa orvokit kukkivat entiseen malliin ja ihmettelemme varasta, joka niin ystävällisesti onkin palauttanut varastamansa kukat takaisin. Voi elämän ihmeellisyyttä!

Hyminä on joskus tarpeellinen työkalu. Hyväksymällä sen, että muistisairauteen kuuluu toistelua ja asioiden sekoittumista, voi oppia hymisemään. Ihminen nimittäin haluaa tulla kuulluksi, vaikka kertoisin samaa tarinaa kymmeniä kertoja. Muistisairaan sekoittuneen todellisuuden, harhojen ja toistelun kohtaaminen ei ole helppoa. Muutama neuvo voi hyödyttää:

• Jos muistisairaan puheessa ajat ja paikat ovat sekaisin, pohdi tarvitseeko kaikkea oikaista. Jos haluat oikaista, tee se ystävällisesti johdatellen.
• Jos muistisairas ei muista kertoneensa saman asian jo monta kertaa, huomauta asiasta ystävällisesti. Jos se ei auta, siirry hyminään.
• Harhoja ja harhaluuloja on monenlaisia. Ne ovat kuitenkin ihmiselle itselleen totta. Harhoja tai harhaluuloja ei kannata voimakkaasti kyseenalaistaa tai kieltää. Neutraali suhtautuminen on parempi tapa.  Muistihoitajan tai lääkärin kanssa on hyvä pohtia, mitkä oireet ahdistavat sairastunutta ja kaipaavat hoitoa.

Hyminä on ollut omalle jaksamiselleni korvaamaton keino. Jos ärsyyntyisin kaikesta toistelusta, oikaisisin kaiken väärän tai virheellisen ja kieltäisin äitini muuttuneen todellisuuden, olisin väsynyt jo aikaa sitten. Etsitään omat keinot hyvään kohtaamiseen ja nautitaan ihmeellisestä elämästä.  Hymistelemisiin!

Teksti:

Hanne Mansala